Takaisin taiteen luo

Vuonna 2020 Annika Aro muutti uuteen kotiin. Muuttolaatikoiden jäljiltä muotoutui kotiin oma
tila, jonka ansiosta taide ja luovuus pääsivät uudelleen kukoistukseen. Annika maalasi
ensimmäisen taulunsa, ja polku oli valmis.

Nykyään Annika ei määritä itseään enää niinkään työn tai uratavoitteiden kautta, kuten aiemmin.
Hänellä on takanaan pitkä ura markkinoinnin parissa ja väliin on mahtunut myös yrittäjyyttä
ravintoterapeuttina. Kriisi omien urahaaveiden tiukasta määrittelystä johti uudenlaiseen
ajatteluun.

”Olen yrittänyt opetella pois siitä, että määrittelisin itseni työn kautta. Jouduin vähän aikaa sitten
luopumaan ajatuksesta, että ravintoterapeutin ura ei olekaan se tärkein ja inspiroivin juttu. Suurin
palo alkoi yhtäkkiä hiipumaan ja prosessoin sitä todella pitkään.”

Tämän prosessin myötä Annika löysin taiteen, joskaan sillä ei ollut mitään tekemistä
urasuunnitelmien tai työn kanssa. Hyvinvointi ja ravintoasiat ovat edelleen sydäntä lähellä ja
päätyö yhdisteleekin näitä ja markkinointia. Annika uskaltaa jo sanoa, joskin hieman ujosti, että
hän on taiteilija. Mistä yhtäkkinen halu maalata sitten syntyi?

”Olen ollut pienestä asti jollain tavalla taiteellinen. Tykkäsin piirtää ja olin aika hyvä siinä, lukiossa
menestyin taidekilpailuissakin. Hain 19–20-vuotiaana TaiKiin (Taideteollinen korkeakoulu) ja
tekstiilisuunnittelulinjalle ammattikorkeakouluun, mutta en päässyt sisään ja ajattelin, että pitäkää
tunkkinne. Että ei musta ole mihinkään ja sitten menin opiskelemaan tradenomiksi.”

Maalauksen pariin elämän murroskohdassa

Kouluun hakemisesta on jo pitkä aika. Annika on tehnyt vuosien varrella joitakin piirustustöitä. Tie
aktiivisemmin taiteen pariin on kuitenkin löytynyt uudelleen vasta muutamia vuosia sitten elämän
muutoskohdassa. Tuli ero, ja Annika muutti poikansa kanssa uuteen asuntoon.

”Alkoi tapahtua jotain isoa prosessointia ihan yleisesti elämässä. Jotenkin löysin sen tunteen, että
haluan maalata. Yhtäkkiä uskoinkin itseeni ja se oli mahtavaa. Se ei liittynyt millään tavalla uralla
etenemiseen tai että olisin halunnut taiteilijaksi. Se tuli jostain syvältä, että tämä on osa minua;
että nyt haluan alkaa kokeilla ja katsoa, mitä sieltä tulee.”

”Uusi asunto antoi minulle henkisen tilan, että tämä on minun paikkani ja voin tehdä täällä mitä
haluan. Tietysti olin aikanaan haaveillut, että kotona olisi enemmän omaa tilaa, mutta olin ihan
onnellinen perheemme kodissa. Kun sitten pääsin omaan tilaan, tajusin kaivanneeni sitä tosi
paljon.”

Abstrakti taide vapautti luomaan

Ensimmäinen maalaus syntyi 2020, kun Annika alkoi maalata akryyliväreillä. Aluksi hän maalasi
myös vesiväritöitä, jotka esittivät tarkkojakin toisintoja ihmisistä vanhoissa valokuvissa. Hän kokee
akryylin ja abstraktien teosten tekemisen vapauttavana verrattuna esimerkiksi tarkkuutta vaativiin
piirustuksiin tai vesiväritöihin.

”Ensimmäisestä akryylimaalauksesta tuli yllättävän hyvä. Tajusin, että tykkään tästä, että ei
tarvitse saada tätä näyttämään yhtään miltään. Se oli tosi vapauttavaa, kun huomasin, että voin
tehdä ihan mitä haluan. Voin vaikka piirtää viivan ja sanoa, että se on siinä.”

Annikasta on vaikeaa kuvailla omaa tyyliään tai sen muutoksia. Toki tämä on jokaisen taiteilijan
ikuisuuskysymys.

”Kyllä semmoiseen abstraktiin päin suuntaan. Se puhuttelee ja se on sellaista, mikä tulee vain
multa. Siinä ei ole riskiä, että matkisin jotain toista tai yrittäisin olla joku muu. Se tulee vain minun
kauttani.”

Sosiaalisesta mediasta tukea ja kannustusta haasteisiin

Matkalla Annika on kohdannut epävarmuutta ja epäilyä omaa itseään kohtaan. Usein sosiaalisesta
mediasta puhutaan pahaa, mutta Annika kokee toisin.

”On osittain somen ansiota, että uskon omaan tekemiseen aina löytää uudelleen. Siellä on niin
paljon kannustavaa ja inspiroivaa sisältöä. Näkee, mitä muut tekevät ja minkälaisten asioiden
kanssa kamppaillaan. Ilman niitä olisin aika yksin.”

Yhtenä haasteena on myös tasapainottelu päivätyön ja 11-vuotiaan pojan jääkiekkoharrastuksen
kanssa. Annika kokee kuitenkin olevansa vahvoilla erityisesti ajanhallintansa kanssa ja taidetta
tehdään silloin, kun kohdalle osuu sopiva hetki.

”Myös omien visioiden, ”näkyjen” tai tunnelmien saavuttaminen maalatessa on joskus haaste. Ne
ovat hienoja juttuja, mitä näen, mutta on eri asia saada ne kankaalle.”

Inspiraatiota luonnosta ja omasta ajattelusta

Inspiraatiota Annika saa luonnon yksityiskohdista, kukista ja kasveista sekä oman mielen sekä
sydämen tutkimisesta maalaamisen avulla.

”Mulla on tosi kiireinen mieli. Välillä täytyy pakottaa itseni lähtemään, vaikka kävelylle ja mieluiten
metsään. Sitten aina kiitän itseäni, kun se rauhoittaa ja maadoittaa niin paljon. Minua inspiroi
kaikki luonnon yksityiskohdat, miltä joku silmu tai kukka näyttää läheltä. Se on tosi kiehtovaa,
sellainen elämän energia.”

”Jos maalaaminen auttaa käsittelemään jotain ajatusta tai asiaa, niin se on todella inspiroivaa.
Löydän jotain uutta itsestäni sen kautta.”

Annika ajattelee, että jos teos voi koskettaa häntä itseään, se voi koskettaa myös jotakin toista. Jos
tekeminen on itsestä lähtöisin, niin se on hyvää ja tärkeää.

”Juuri viime viikolla maalasin taulun ja en tiedä, miksi tykkäsin siitä niin paljon, maalasin ja koko
ajan olin, että jes, tämä on tosi hieno ja se oli hieno tunne. Silloin ei ole väliä, jos se on jonkun
mielestä ruma. Itselle tulee siitä niin hyvä fiilis.”

Kankaalle näkyväksi jotakin syvältä itsestä

Kaikista kiehtovinta taiteessa on Annikan mielestä oman prosessin löytäminen ja se, miten taulut
tai teokset syntyvät ja mitä se kaikki merkitsee. Tärkeää ei välttämättä ole edes se, mitä teokset
esittävät. Mitä Annika sitten ajattelee, kun maalaa?

”Joskus en ajattele mitään ja se on parasta. Se on vähän kuin meditaatiota, kun vahingossa
tyhjenee pää, joka on normaalisti sekasorron vallassa.”

Viime aikoina teemana Annikan elämässä on ollut irti päästäminen monesta eri asiasta.
Ihmissuhteista, omista laatikoista, joihin on itsensä laittanut ja tietysti haitallisista ajatusmalleista.

”On ollut opettavaista ja raskastakin. Enkä tarkoita, että pitäisi luovuttaa ja haudata haaveita, vaan
päästää irti tietyistä elämän kuvitelmista ja odotuksista, jotta voi vaihtaa suuntaa ja löytää tilalle
jotain uutta.”

Annika kokee, että maalaaminen auttaa paljon tässä itsetutkiskelussa ja kehittymisessä sekä
omassa ajattelussa. Maalaaminen antaa iloa ja tasapainoa elämään ja ilman sitä Annika huomaa
olevansa usein pahantuulinen.

”En ymmärrä, miten olen elänyt ilman maalaamista niin kauan. Nyt ajattelen, että olen saanut siitä
ihan uuden ulottuvuuden kaikkeen, erityisesti omaan sisäiseen maailmaan. Se tyhjentää mielen ja
kankaalle voi tulla jotain todella syvältä itsestä.”

Haaveena oma rauha ja isompi työtila

Tällä hetkellä teokset syntyvät kodinhoitohuoneessa. Haaveena Annikalla on löytää rauha, kehittyä
taiteilijana ja erityisesti hankkia jonkinlainen työtila tai työhuone isompia maalauksia varten.
Unelmissaan hän herää aikaisin, tekee aamujoogan, juo pitkään aamukahvia ja käyttää päivänsä
maalaamiseen ja kävelyihin metsässä. Haaveet olivat nuorena aivan erilaisia, unelmat olivat
esimerkiksi menestyvään uraan liittyviä tiettyjä titteleitä.

”Ei minun ole tarvinnut luopua niistäkään haaveista, mutta jollain tavalla olen luopunut niistä pään
sisäisesti. Jostain tavoitteista, jotka liittyvät uraan. Edelleenkin voi tulla jotain, mutta ei ole mitään
tiettyjä titteleitä tai muuta, jotka olisi pakko saada.”

​